Hannes Manninens motiv. Den 30 maj 2008

Statsminister Matti Vanhanen är allt mera trängd. Nya avslöjanden kring valfinansieringen fortsätter att fylla nyhetsspalterna. I dagens nummer av Hufvudstadsbladet ingår en artikel med rubriken "Svårt dra gränsen för lobbning". Hbl har talat med flera föredetta ministrar, bland dem föredetta kommunministern Hannes Manninen (c). Det visar sig att Manninen till skillnad från de flesta inte är någon kappvändare som nu efter mediedrevet plötsligt kräver större öppenhet. Tvärtom säger Manninen att "massmedierna har gått för långt." Hbl berättar vidare att "Manninen är upprörd för att kvällspressen går åt centerns ministrar bara för att de har träffat en affärsman", som visserligen har ekobrott i straffregistret. Enligt Hbl anser Manninen där till att "mediebevakningen har spårat ur för länge sedan".

Att medierna intresserar sig för skandaler kring Vanhanen är ingenting nytt. Däremot torde uppståndelsen kring valfinansieringen ha kommit som en överaskning för alla. Då Vanhanen lyckats blanda in en av sina märkliga kvinnoaffärer i valfinansieringshärvan finns det knappast några möjligheter att stoppa drevet.
Om den undersökande journalistiken hade fungarat på samma sätt i fallet Sibbo som den gjort i valfinansieringshärvan, så hade jag inte behövt skriva min Sibboblogg. Då hade utgången i fallet Sibbo även varit ett helt annat och Hannes Manninen hade knappast ställt upp för återval till riksdagen. Av någon anledning skrapade medierna här bara på ytan, trots att fallet fick stort medialt utrymme. En förklaring till detta är att komplexiteten, en annan att stora mediehus på förhand hade slagit fast sin linje. Jag har i blogginlägget "En utredning som inte blev av. Den 13 januari 2007" gett ytterligare en alternativ förklaring till att den fjärde eller tredje statsmaketen inte fungerade i fallet Sibbo. I det ovannämnda blogginlägget berättade jag att Ilta-Sanomat den 16 september 2006 hade publicerat en ledare med rubriken "Kovaa peliä Sipoossa" av tidningens dåvarande chefredaktör Antti-Pekka Pietilä och att Pietilä fick sparken en vecka efter att ledaren publicerats. I ledarartikeln ifrågasatte Pietilä starkt grunderna för en ändring i kommunindelningen. Pietläs ledare är speciellt intressant med tanke på att han två månader tidigare (den 16 juli) försvarat Helsingfors i en ledare med rubriken "Sipoo kitisee, mutta juna kulkee." Jag citerar ur ledaren:

Jossain määrin liikuttava on Sipoon kunnanhallituksen huoli siitä, etteivät Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet saaneet riittävän ajoissa tietää liitoshankkeen perusteluja. Helsingin päättäjät eivät nimittäin itse ole arvostelleet saamaansa informaatiota liian myöhäiseksi. Helsingin kaupunginvaltuusto on Sipoon kunnanhallitusta pätevämpi tulkitsemaan kysymystä saamansa tiedon ajankohdasta ja riittävyydestä.

Liitosasia on herkkä, eikä sitä haluttu Helsingissä hankkeen alasampumisen pelossa valmistella torvet soiden. Helsingin sisäpiiri halusi ensin selvittää liitoksen menestymismahdollisuudet maan hallituksessa. Asiaa ruvettiin valmistelemaan kaupunginvaltuuston päätettäväksi vasta pääkaupungin johdon saatu ennakkotiedon hallituksen suopeasta suhtautumisesta.

Jos asiaa olisi vatkattu kokousrutiineissa, Helsingin Rkp olisi kannellut liitoshankkeesta Sipoon Rkp:lle, minkä jälkeen ne olisivat yhdessä kannelleet Rkp:n ministeriryhmälle. Jos peli olisi mennyt tällaiseksi, keskustaministerien tuki liitoshankkeelle olisi voinut jäädä saamatta.

Sipoo olisi voinut laskea hyötyvänsä, mutta Helsinki olisi kärsinyt enemmän kuin Sipoo hyötyy.
...

Sipoon valituksella ei liene menestymismahdollisuuksia. Todennäköisesti hallitus myöntyy Helsingin hakemaan alueliitokseen, joskin Helsingin uusi kaupunginraja voi jonkin verran poiketa haetusta. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) toivoi Asuntomessujen avajaisissa, ettei liitos koskisi Sipoon saaristoa, vaan rajoittuisi asuinrakentamiseen soveltuvaan maahan.

Alkaneessa kansalaiskeskustelussa on esitetty väite, että Helsinki kaappaa suuremman eli voiman oikeudella osan Sipoota, mutta väite ei kestä kriittistä tarkastelua. Helsinki on todellisuudessa anonut valtiolta kunnanosaliitosta. Koko maan etua tulkitseva valtioneuvosto myöntyy siihen vain, jos se näkee sille painavat perusteet.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk) käyttämät puheenvuorot osoittavat, että painavia perusteita on. Pääkaupungin kehitysmahdollisuuksien varmistaminen palvelee paitsi Helsingin myös koko maan etua.

Jag vill med det samma påpeka att Pietiläs förklaring till varför Helsingfors förberedde sitt förslag i smyg inte håller. I själva verket visste Sfp:s ledning senast veckan före Helsingfors stadsfullmäktige tog sitt beslut att Helsingfors hade Hannes Manninens stöd för förslaget på inkorporering av ett 5 000 hektar stort område. Det intressanta i Pietiläs ledare är dock chefredaktörens naiva tro på Manninens motiveringar för en inkorporering. Två månader senare hade han fått upp ögonen för bristerna i argumenten. Jag citerar ur ledaren "Kovaa peliä Sipoossa":

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen (kesk) lupasi tiistaina nimittää jo tällä viikolla selvityshenkilön tutkimaan rajansiirtoa, mutta pätevän ja jäävittömän sekä nopeaan toimeksiantoon kykenevän asiantuntijajuristin löytäminen tehtävään on osoittautunut niin hankalaksi, että nimitys siirtyy yli viikonvaihteen. Paljastukset Helsingin johtajien uhkavaatimuksista tuskin helpottavat selvityshenkilön löytymistä. Selvittämisen arvoista on myös se, miten kuntaministeri Manninen on lähtenyt Helsingin hankkeen taakse.

Helsingin johdon näkökulmasta rajansiirtohanke on täysin ymmärrettävä. Helsinki tarvitsee lisää hyvää tonttimaata houkutellakseen uusia, varakkaita veronmaksajia. Jo nyt monet Helsingissä työskentelevät ovat löytäneet asuinpaikakseen Länsi-Sipoon, jossa on tilaa ja kaavoittamisen vapautta rakentaa unelma-asuntoja lähelle merenrantaa ja luonnonrauhaa.

Pääkaupunkiseudun kasvun kannalta rajansiirto on täysin yhdentekevä, mikäli Sipoo avaa aluettaan uudisrakentamiselle. Sipoon valtuuston ruotsinkielinen enemmistö on vuosikaudet suhtautunut nuivasti hankkeisiin, jotka muuttaisivat alueen kielipoliittisia asetelmia. Vasta Helsingin aluevaatimukset ovat havahduttaneet sipoolaiset esittelemään pääkaupunkiseudun kasvua tukevia suunnitelmia.

Muuttopaine pääkaupunkiseudulle ei voi riittää perusteluksi Helsingin rajansiirrolle. Yhtä hyvin Helsinki voisi vaatia elintilakseen ja täydennysrakennusalueeksi Espoon rannikkoa Westendistä Kivenlahteen.

Tapa jolla Helsingin johto on hoitanut rajansiirtohanketta ei anna kovin ruusuista kuvaa pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyömahdollisuuksista. Uhkailujen sijaan tarvitaan koko Helsingin metropolialueen kattavaa kokonaisvaltaista suunnittelua, jolla pyritään turvaamaan se, että koko aluetta kehitetään tasapainoisesti. Ei vain Helsingin kaupungin verotuloja.

Då Pietilä avskedats framkom det att ledande krafter inom Centern krävs hans avgång. Det är möjligt att kravet på Pietilä avgång berodde på Ilta-Sanomats kritiska bevakning av centerpolitiker i allmänhet och av Tanja Karpela i synnerhet, men kanske avskedandet av Pietilä trots allt fungerade som ett statuerande exempel i fallet Sibbo. I varje fall har medierna låit bli att undersöka Hannes Manninens motiv till att stöda en inkorporering.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar