I en artikel i senaste nummer av Sipoon Sanomat noteras det att Helsingfors-skyltarna inte gillas i inkorporeringsområdet. Förutom att skyltar har tagits ner från Nya Borgåvägen och Sottungsbyvägen har skylten vid Knutersvägen svärtats, kan tidningen berätta. Eftersom jag hade vägarna förbi på passade jag på veckoslutet på att ta en bild av den nedklottrade skylten. (Se ovan.)
Jävfrågan i fallet Sibbo diskuterades till lust och leda i medierna våren 2007, men av flera skäl finns det anledning att ta upp frågan om ministrernas jäv på nytt. Att ministrarna Mari Kiviniemi, Tuija Brax och Sari Sarkomaa jävade sig, fastän Matti Vanhanen inte ansåg jävig att deltaga i statsrådets Sibbobeslut, kan jag inte finna någon acceptabel förklaring till. Av någon anledning ansågs Vanhanens deltagande i beslutet så viktigt att man riskerade hela beslutet med att pressa statsministern till att deltaga i beslutet. Sarkomaa hade i Helsingfors stadsfullmäktige röstat för helsingfors initiativ till en änndring i kommunindelningen, men i övrigt verkar den föredetta undervisningsministern vara oskyldig som ett barn när det gäller fallet Sibbo. Jag har tidigare påtalat detta i mitt blogginlägg "Manipulering. Den 21 april 2007", där jag citerade ur Sarkomaas rundbrev "Sari Sarkomaan kuukausikirje Helsingissä 22.6.2006". I månadsberevet, som är skrivet dagen efter helsingfors stadsfullmäktige tog sitt initiativ, ger Sarkomaa de ursprungliga motiveringarna till statrådets beslut, som gällde bostadsläget i huvudstadsregionen. Jag citerar:
>>Kevätkauden viimeinen kaupunginvaltuusto istui yömyöhään. Kokous oli historiallinen, sillä teimme päätöksen esittää valtioneuvostolle, että osa Sipoota liitettäisiin Helsinkiin. Asia on äärimmäisen tärkeä meidän helsinkiläisten asuntotilanteen kannalta.
Päätimme myös Jätkäsaaren osayleiskaavasta. Saimme vihdoin vauhtiin lähes 20 000 asukkaan merellisen kaupunginosan rakentamisen. Nämä päätökset olivat todella tervetulleita ja toivottavasti ne hillitsevät asuntojen hintakehitystä. Helsinkiin tarvitaan monipuolista ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa.
Juuri asumisen sietämätön kalleus on asia, joka kipeimmin vaatii toimia. Helsinkiläiset joutuvat päivittäin kamppailemaan äärimmilleen kiristyneiden asumis- ja elinkustannusten kanssa. En halua, että tavalliset helsinkiläiset keskituloiset perheet, tavalliset palkansaajat, joutuvat muuttamaan naapurikuntiin, koska heillä ei ole varaa asua omassa kotikaupungissaan.<<
Sarkomaa verkar vid den aktuella tidpunkten vara helt omedveten om kopplingen mellan Sibbofrågan och KSSR, som för en icke-invigd såg ut att ha kört fast totalt. Jag citerar vidare ur Sarkomaas rundbrev:
>>Vuosikymmenten tärkein uudistus koki varsinaisen mahalaskun maanantaina, kun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sisällöstä ei päästy sopuun. Hallituksen keskeisten ministereiden ns. kolmen koplan päätös antaa puitelain valmistelulle viikon lisäaika tuskin tuo ratkaisevaa läpimurtoa.
Sopuun pääsyä on eniten vaikeuttanut päähallituspuolueiden keskustan ja Sdp:n erimielisyydet uudistuksen keskeisistä linjoista. Keskusta vastustaa kuntarakenteisiin puuttumista ja Sdp puolestaan kaihtaa jyrkästi palvelujen tuotantotapoihin koskemista.
Miten tästä umpikujasta päästään pois, onkin hyvä kysymys. Mitä pidemmälle uudistus lykkääntyy, sitä heikommaksi käyvät mahdollisuudet päättää sen sisällöstä vielä ennen eduskuntavaaleja. Hallituksen epäonnistuminen olisi jälleen kerran osoitus siitä, että punamulta on kyvytön tekemään päätöksiä suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Uudistuksessa Helsingille annettu erityisasema on varsin perusteltu. Helsingin ja sen asukkaiden hyvinvointi on edellytys koko Suomen menestykselle.<<
Redan veckan efter att Sarkomaa skrev sitt rundbrev lyckades regeringspartierna som genom ett mirakel uppnå enighet kring ramlagen för KSSR.
Kommunminister Mari Kiviniemi, som liksom Sarkomaa jävade sig i Sibbofrågan, är minsann inte lika oskyldig. Kiviniemi torde ha Sibbofrågan att tacka för att hon överhuvudtaget blev kommunminister. Av de nuvarande centerministrarna var det knappast någon annan än Kiviniemi och Vanhanen som var införstådda i överenskommelserna i Sibbofrågan. Fastän Kiviniemi jävade sig verkade hon öppet för en inkorporering. Detr var Kiviniemis innehav av kommunministerns portfölj som garanterade en beredning av Sibbofrågan i enlighet med den förre kommunministern Hannes Manninens löften.
Justitieminister Tuja Brax hade inte bara deltafit i Helsingfors stadsfullmäktiges beslut, utan även i offentligheten tagit ställning i frågan. Den 14 november 2006 gick Brax ut med ett pressmeddelande med rubriken "Sipoon odottelu voi kurjistaa asuntopolitiikkaa entisestään". Jag citerar ur meddelandet:
>>Sipoosta odotetaan apua pääkaupunkiseudun tonttipulaan. Jos Sipoota jäädään odottamaan, kurjistuu pääkaupunkiseudun asuntotilanne entisestään, koska Sipoota koskevat päätökset kestävät yli vuosikymmenen, varoittaa kansanedustaja Tuija Brax (vihr.) eduskunnassa pidettävässä pääkaupunkiseudun asuntopolitiikkaa koskevassa keskustelutilaisuudessa. ...
Ruuhka-Suomen asuntopolitiikan korjaamisessa tarvitaan myös uusia tekoja, kuten uusien asuntoalueiden perustamista radanvarsille, Sipoon läntisen osan liittämistä kunnon joukkoliikenteen ja palveluverkon piiriin sekä valtion omistamien maiden pikaista kaavoittamista asuntorakentamiseen.<<
Huruvida det var juridiskt motiverat att Brax jävade sig i Sibbofrågan kan jag inte bedöma. Klart är däremot att justitieministerns röst inte behövdes vid statsrådets omrösning. Att Brax sitter som minister i regeringen som tog Sibbobeslutet kan lika väl ha haft en viss betydelse för utgången av fallet. Det är justitieministeriet och justitieministern som ansvarar för rättsväsendet, inklusive högsta förvaltningsdomstolen.
Fallet Sibbo
Inlägg
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar