Specialstatus. Den 23 maj 2008

I blogginlägget "Regeringen och HFD ställde sig över lagen. Den 3 mars 2008" citerade jag ur Aulis Pöyhönens insändarartikel "Helsingin seudulla ei ole erityisasemaa kuntajaossa", som publicerades i Helsing Sanomat den 3 mars. På avdelningen "Keskustelut" på tidningens webbplats publicerade Helsingin Sanomat redan den 26 februari en nästan identisk text av Pöyhönen, som är f.d. konsulterande tjänsteman vid inrikesministeriet. Rubriken är "JÄLKIPELI: Helsingin seudulla ei erityisasemaa". Texten är på många sätt upplysande och objektiv. När det gäller lagligheten i Sibbofallet tar Pöuhönen dock klart ställning. Jag citerar:

Hallitus ja KHO asettuivat siis lain yläpuolelle  jopa perustuslain yläpuolelle, kuten Tuori päättelee.

Jo 1930-luvulla Urho Kekkonen kirjoitti kunnallista vaalioikeutta koskevan väitöskirjansa johdannossa seuraavaa:

"Kun käymme tarkastelemaan kysymystä subjektiivisista julkisista oikeuksista, tulee aluksi tehdä mitä päättävimmin ero valtion ja oikeusjärjestyksen välillä. Valtio on oikeusjärjestyksen lähde, mutta ei oikeusjärjestys itse. Valtion tahto ilmenee oikeusjärjestyksessä, mutta oikeusjärjestys ei ole identtinen tämän tahdon kantajan kanssa. Valtio luo oikeusjärjestyksen, mutta on itse sen alainen. Valtio yhtä hyvin kuin sen alamaisetkin on oikeusjärjestykseen sidottu."
...

Helsingin kaupungin tarve ja halu saada lisämaata asuntojen rakentamiseen lienee kiistaton, mutta tapa, jolla hallitus sen ratkaisi, oli väärä: se perustui kuntajakolain virheelliseen tulkintaan.

Mielestäni kuntajakolain pakkoliitospykälää pitää soveltaa suppeasti, eli liitoksen perusteena pitää olla kaksin verroin erityisen painavat syyt. Tulkintaani tukee paitsi lain sanamuoto myös kuntajakolainsäädännön historia.

Kun nykyistä kuntajakolakia (1998) edeltävän lain (1977) mukaan kuntien pakkoliitoksia ei voitu tehdä lainkaan, ryhtyi sisäasiainministeri Jarmo Rantanen (sd) puuhaamaan lakiin sellaisia muutoksia, joilla voitaisiin vauhdittaa edes vapaaehtoisia liitoksia. Pakkoliitossäännöksiä hallitus ei sentään uskaltanut ryhtyä laatimaan, vaikka sillä olikin siihen suuria haluja, olihan hallituksessa pakkoliitoksiin mielistyneet puolueet kokoomus ja Sdp (Harri Holkerin hallitus). Hallitus näet pelkäsi oppositioon joutunutta keskustapuoluetta. Valitettavasti  tai ei  Rantanen laadituttikin päinvastaiseen suuntaan johtavat säännökset.

Havaittuaan virheen Rantanen annatti eduskunnalle hallituksen esityksen kuntajakolain palauttamiseksi ennalleen. Esitys juuttui kuitenkin eduskuntaan ja raukesi lopulta keskustan viivytystaisteluun.

Paavo Lipposen "kuntaministerillä" Jouni Backmanilla (sd) oli samat halut kuin Jarmo Rantasella mittavaan kuntauudistukseen, jopa pakkoliitoksiin. Olihan hallituksen kokoonpanokin sama kuin Holkerin hallituksessa  ja kepu jälleen oppositiossa. Backmanin anti rajoittui kuitenkin vain siihen, että hän hieman raotti ovea pakkoliitoksille. Tähän rakoseen Matti Vanhasen (kesk) hallitus sitten perusti Sipoo-päätöksensä.

Backmanin toinen anti oli se, että hallituksen esityksen perustelut kirjoitettiin niin epäselviksi, että se mahdollisti hallitukselle melkein millaisen vallankäytön tahansa. Esimerkiksi "aluetta ei haluttu määritellä tämän täsmällisemmin, jotta olisi mahdollisuus laajempaan oikeudelliseen harkintaan", kirjoitti Suomen Kuntaliiton lakiasiain yksikön päällikkö Kari Prättälä Helsingin Sanomissa (30. 6. 2007). Myös professori Tuori kiinnitti asiantuntijanlausunnossaan huomiota vaikeasti tulkittaviin lainkohtiin.

Prättälä har kanske rätt i att man inte ville definiera begreppet "område" exakt, fastän Toivo Pihlajaniemi, som var sekreterare för arbetsgruppen som beredde lagen, har en annan syn på hur begreppet "område" skall förstås i det aktuella fallet. En otydlig lag kan vara en kompromisslösning. Pihlajaniemi har själv centerbakkrund, vilket kanske delvis förklarar hans syn på hur kommunindelningslagen skall tolkas. Centern borde ha varit en garant för att kryphålen i kommunindelningslagen inte skulle kunna utnyttjas, men i fallet Sibbo pressades Centerministrarna Manninen och Vanhanen att ställa sig bakom en ny tolkning av lagen.

Kanske kan man läsa kommunindelningslagen även på det sätt som Prättäla och HFD gjorde i fallet Sibbo. Men varken HFD eller Prättälä, som ansvarade för den juridiska tolkningen i Pekka Myllyniemis Sibborapport, ville göra Sibbo till ett prejudikat. Därför motiverades inkorporeringen med att Helsingfors har en "specialstatus". Men inte ens en "specialstatus" kan motivera ett lagstridigt beslut. Hur diffus lagen än är formulerad ger den inte staten rätt att suverent tolka eller bryta mot lagen.